Luupin alla ateriat ja liikunta

Pikkuhiljaa sitä on ryhdyttävä tuumasta toimeen ja tänään päivä aloitettiin ajatuksilla: ”tulee hyvä ja kaunis päivä”, ”on mukava liikkua töihin kävellen” ja ”kaikki mitä teen, teen laadukkaasti ja sydämellä”. Eikä tästä päivästä tullut todellakaan mikään kurja päivä, jopa ehkä tavallista miellyttävämpi. Huomasin toki, että käytin energiaa ikävien asioiden käsittelyyn aikomaani enemmän, mutta ehkä se on välttämätöntä tässä elämässä. Nopeasti puheessanikin sitten korjasin, että pitää ajatella kivoja asioita ja mielessäni ajattelin, että on asioita, joille en mahda mitään ja niihin ei nyt tämän enempää tässä yhteydessä käytetä aikaa.

Aamun olen oppinut aloittamaan nykyisin aamupalalla, vaikka aamuisin monesti tekisi mieli sännätä töihin. Tänään otin jopa Thyroxinin ennen ateriaa, monesti se ”unohtuu” -tässä viimeisen kolmen kuukauden aikana liian monesti. Jospa nyt tekisi ryhtiliikkeen ja ottaisi lääkkeen ja kävisi parin kuukauden päästä labrakokeissa: tälle asialle voin jotain. Thyroxinin pitäisi auttaa nopeasti ja näkyä virkeytenä, jaksamisena sekä aineenvaihdunnan käynnistymisenä. Ehkä minua ei niin paljon kylmäisikään.

Aamupalaksi minun on saatava pikkuisen leipää. Ruisleipä on parasta. Tässä päällyksenä on avokadoa ja punasipulia. Yleensä otan raikastukseksi hedelmän. Lämmin tee on ehdoton herättäjä. Minun pitäisi opetella juomaan vettä ennen aamiaista, mutta se tapa ei ole aivan vakiintunut. Harjoittelen kyllä.

Tässä eväslounas. Banaanin otan aamun tauolla teen kanssa, onneksi jo töissä vesi maistuu. Harmillista kyllä einesruuan ottaminen töihin mukaan on helpompaa kuin muovirasioiden kantaminen repussa. Toiveissa on, että otan omatekeemää ruokaa mukaan töihin, kunhan tässä saan aikaiseksi. Eineksissä on paljon suolaa.

Päivälliseksi oli sitä sun tätä eli eilisten tähteitä. Kasvispihvit ja pannukasvikset olivat kaupasta pakkasesta, mutta toisaalta ei aina voi olla tekemässä tuoreesta. Joskus puolivalmiit ovat ihan hyvä arjen helpottaja ja kai se on vähän siitä kiinni mitä valitsee. Tähän aikaan moni hevi-tiskin tuote on hintava ja pikkuisen alkaa ainaiset juuresjutut maistua puulta. Pakkasosastolta saa vähän vaihtelua. Onneksi kohta alkaa uusi satokausi ja tuotteita voi ostaa hieman edullisemmin. Tulevana kesänä ja syksynä on itsekin oltava ahkerana ja kerättävä vitamiinit talteen.

Talvipäivän aurinko ei vielä lämmittänyt, mutta oli kaunis. Lähdin suoraan töistä kiertämään kävellen kotiin hieman pidempää reittiä, samoilla hikipisaroilla ja pissahädällä. Jollakin muullakin on tainnut olla kushätä, kun on kierrellyt ja kaarrellut pellolla etsien sopivaa paikkaa. En ikinä saa aloitettua liikuntaa, ellen huijaa alkuun itseäni näin, hyötyliikunnalla. Ajatus salille lähdöstä tai uimaan menemisestä ällöttää, mutta sieltä sekin hetki koittaa, kun se tuntuu houkuttelevalle. Nyt vain aina auringon paistaessa pietareita mittaamaan.

Reippaasti vain eteenpäin. Eilen riistäydyin sohvannurkasta ja pakotin itseni tuolijumppaamaan eli ylös, alas  tuolilta, jalkojen sivunostoja tuolilla istuen ja reippaita jalannostoja tuolille marssiaskelin. Kaikki aktiivisuus on nyt plussaa.